Kävin eilen Ravintola Alvarissa seuraamassa Pecha Kucha -esityksiä. Tämä oli toinen Pecha Kucha Night Turku -ilta – minulle ensimmäinen.
Pecha Kucha on japanilaisten arkkitehtien kehittämä presentaatio-, esitysmuoto. Siinä yksi esiintyjä näyttää 20 kuvaa ja yhtä kuvaa näytetään 20 sekuntia. Esitys siis kestää 6 minuuttia ja 40 sekuntia. Formaatilla on tarkoitus esitellä erityisesti luovaa työtä tehokkaasti ja epämuodollisesti.
No, mitä minä oikein kirjoitin: epämuodollisesti. Näin siinä käy, kun kopioi Wikipediasta sen enempää ajattelematta. Jos näin tarkasti ohjelmoitu formaatti on japanilaisista arkkitehdeistä epämuodollista, en varmaan halua nähdä heidän muodollisia esityksiään.
Keramiikkaa, arkkitehtuuria, valokuvia ja huumoria
Muodollisuudesta huolimatta, tai siitä johtuen, turkulaiset pechakuchaajat onnistuivat esittämään asiansa rennosti. Esiintyjät eivät olleet nuoria, vaikka olisin voinut näin etukäteen veikata. Kaarti oli myös hyvin kansainvälinen, vaikka esityskieli oli kaikilla suomi.
Esityksellisesti parasta antia oli Tonfisk designin Brian Keaney. Brian pyyteli anteeksi kahden lomakuvaesityksen jälkeen, että esittelee työasioita. Työasioissa minäkin olin periaatteessa liikkeellä, joten minua se ei haitannut. Brianin esitys oli ehkä ehein ja selkein – ja humoristisin. Muillakin esiintyjillä oli huumoria, mutta Brian oli rakentanut huumorin esitykseensä sisälle, mikä vaatii jo hiukan draamallisia taitoja.
Valokuvaaja Tatu Lertolan esitystä haittasi kaunis, aurinkoinen kesäilma. Hänen valosta kertova kuvasarjansa ei juuri salissa näkynyt. Tatu luovuttikin viiden minuutin kohdalla ja antoi kuvien vaihtua loppuun ilman selostusta. Ehkä Tatun esitys kuvasi parhaiten Pecha Kuchan epämuodollista puolta – turha pönötys pois. Toivottavasti saamme nähdä Tatun esityksen otollisemmissa olosuhteissa.
Mainitsemisen arvoisena pidän myös kaavoitusarkkitehti Laurent Drueyn esille tuloa. Kaupungin virkamiehiltä ei ensimmäiseksi osaisi odottaa Pecha Kuchaa. Ehkä Laurentin sveitsiläinen tausta ja Pecha Kuchan arkkitehtitausta vaikuttavat positiivisesti asiaan – ja sitä myötä kunnan virkamiesten imagoon.
Arkkitehti Mikko Mannbergin esitys oli hyvä ja mielenkiintoinen. Semiantiikkinen seikkailijatar Päivi Seppä-Lassila ja myöhäis-surrealistinen ympäristösuunnittelija Antti Korhonen ylsivät esityksissään titteleidensä tasolle. Päivi kertoi portugalilaisesta saarikulttuurista ja Antti rautatieasemien arkkitehtuurista.
Kyllä Pecha Kucha on sen verran mielenkiintoinen ilmiö, että varmasti tutustun siihen vielä paremmin. Ehkä itsekin käytän sitä jossain. Ainakin lomakuvien esittelemisessä. On vaan aika duuni valita kaksikymmentä kuvaa monesta sadasta.
Seuraava Pecha Kucha Night Turku on Taiteiden yössä elokuussa 12. päivä Vähätorilla.
Laittakaahan kommenttia, jos Pecha Kucha tuntuu mielenkiintoiselta. Oletko nähnyt Pecha Kuchaa livenä tai jopa esiintynyt?
