Blogitekstin kirjoittaminen on prosessi siinä kuin mikä tahansa muukin kirjoitustyö. Prosessista voidaan laatia muisti- tai varmistuslistoja, joilla taataan kirjoitusten laatu artikkelista toiseen. Verkkokirjoittaminen eroaa muusta kirjoittamisesta siinä, että hyvä verkkoteksti on aina hakukoneoptimoitua.
Kun opettelet perusprosessin ulkoa, sinun on helpompi päästää luovuutesi valloilleen.
1. Valitse kirjoituksesi aihe ja teema
Aihe ei ole vielä otsikko, vaan se on eräänlainen työnimi.
2. Päätä hakusanat
Valitse hakusanat, joilla haluat artikkelisi löytyvät hakukoneilla. Hakusanojen on syytä vastata aihettasi. Voit käyttää apunasi Googlen Avainsanatyökalua.
3. Kirjoita juttu
Kirjoita tekstisi talteen. Blogissa 200 – 500 sanaa on yleensä sopiva mitta. Jos tekstisi lähentelee 500 sanaa tai jopa ylittää sen, mieti onko ajatuksesi pysynyt kasassa, ja voisitko kirjoittaa rönsystä erillisen jutun?
Huom! Käytä tekstissäsi valitsemiasi hakusanoja ja niiden synonyymejä. Pidä teksti luettavana – älä siis liioittele.
4. Tee ingressi
Ingressi on jutun kärki. Siinä tulee olla tiivistettynä kaikki oleellinen asiasta – myös vastauksia, ei pelkkiä kysymyksiä. Ingressi on yleensä muutaman lauseen mittainen jutun ensimmäinen kappale. Ingressi ei välttämättä ole muotoiltu siten, että se erottuisi muusta artikkelista.
Huom! Varmista, että ingressi sisältää valitsemasi hakusanat, ehkä jo ensimmäisessä lausessa.
5. Keksi otsikko
Tiivistä ingressisi, eli jutun kärki otsikoksi samalla periaatteella kuin teit ingressin varsinaisesta jutusta, eli leipätekstistä. Otsikossa aiheesi kiiltelee kristallin kirkkaana kuin vuoripuro. Voit käyttää luovuuttasi, kun mietit, miten saisit sen myös solisemaan, mutta ei aiheen kustannuksella.
Huom! Sisältäähän otsikkosi hakusanasi?
6. Lisää väliotsikot
Harvoin tapaa niin lyhyttä verkkotekstiä, ettei siihen sopisi ainakin yksi väliotsikko. Väliotsikko pysäyttää ja kertoo, mitä on tulossa seuraavaksi.
Ei ole pahitteeksi, jos väliotsikoissa vilahtelee käyttämiäsi hakusanoja, mutta yleensä ne koostuvat muista aihepiiriin liittyvistä sanoista.
7. Listat ja nostot
Verkkoteksti kaipaa yleensä vaihtelua. Lukija ei jaksa syventyä blogikirjoitukseen samalla intensiteetillä kuin romaaniin. Jos vain voit esittää jonkun asian listana, tee se.
Lihavointi ja kursivointi ovat tehokeinoja, jotka menettävät tehonsa liiallisessa käytössä.
Lainatun tekstin erottaminen itse tuotetusta tekstistä ja omista näkemyksistä on blogeissakin tärkeää. Lainatun tekstin yhteydessä on myös aina oltava linkki alkuperäiseen tekstiin, mikäli se vain on julkaistu verkossa. (Jere Majava. Blogikirjoittajan tyyliopas.)
Älä käytä alleviivausta tehokeinona. Se on varattu verkkotekstissä linkeille.
8. Linkitä
Linkit ovat oleellisin ero perinteisen lehtitekstin ja nettitekstin välillä. Linkitä lainaustesi lähteiden lisäksi lisätiedon lähteille. Mieti tarkkaan ankkuritekstit, eli sanat, joita klikkaamalla pääsee eteenpäin. Onhan lukijan hyvä tietää, mihin linkistäsi pääsee.
Bonus: Hoida luovuuttasi
Kirjoittaminen on ehdottomasti luovaa työtä. Hoida siis luovuuttasi. Luovuus ei kumpua täydellisestä vapaudesta, vaan väljistä rajoista. Lue ajatuksiani luovuudesta ja sen hoitamisesta aikaisemmasta artikkelistani Luovuuden keijumehua sisällöntuotantoon.
Lyhyt, selkeä ja ytimekäs lista tärkeistä asioista. Allekirjoitan todellakin nämä jutut!
Aamen ja piste.
Verkkokirjoittaminen on haastava laji varsinkin niille, jotka ovat tottuneet tuottamaan painettua tekstiä.
Harva sisällöntuottaja tulee oikeasti ajatelleeksi, kuinka kiireellä hänen tekstejään tullaan lukemaan. Väitän, että suurin osa verkkoteksteistä selataan kärsimättömästi läpi. Vilkaisulla lukija etsii tarttumapintaa, joka innostaisi tutustumaan tekstiin tarkemmin.
Otsikossa on parhaimmillaan jokin lupaus: Näin hoidat kätevästi kirjanpidon ilman lisäkustannuksia.
Toisaalta otsikko voi olla häijy: Jos pelkäät epäonnistumisia, älä lue tätä
Niinkuin Janne sanoi, lihavointi ja väliotsikointi ovat niitä kiinnekohtia, johon silmä tarttuu. Ilman niitä tekstiäsi ei todennäköisesti monikaan jaksa lukea.