Sosiaalinen media ei ole alastomuutta, vaan avoimuutta.
YLE:n Ajankohtaisen kakkosen A2 Teema-illassa 29.3.2011 keskusteltiin netistä ja sosiaalisesta mediasta. Studiodepatti osoitti selkeästi, miksi sosiaalista mediaa on usein sanottu asenteeksi, eikä kanavaksi tai välineeksi. Sosiaalista nettiä käytetään tai pelätään. Sosiaalinen paine sen käyttämiseen on suuri, mutta nakuilun ja mokailun pelko ovat vielä suurempia.
Nakuna netissä
Niin A2:n kuin muissakin keskusteluissa tulee yleensä esiin se, etteivät ihmiset halua kertoa kaikkia asioitaan netissä. He eivät halua olla alasti.
Hetkinen.
Olenko minä alasti netissä tai paljastanko kaikki asiani Facebookissa? En todellakaan. Kerron mielipiteeni usein melko avoimesti monestakin asiasta, viime aikoina mm. ydinvoimasta, homokeskustelusta, kotihoidontuista. En tosin julkaise kuvia tekemästäni makaronilaatikosta tai mainitse julkisesti hiihtolenkeistäni. Ja vaikka tekisinkin niin, en ajattelisi olevani alasti. Se on selvästikin avoimuutta johon web 1.0 -aikana, eikä ennen sitä, ole totuttu.
Avoimuus on tietysti uhka niille, joilla on jotain salattavaa. Markkinoinnissa tämä tarkoittaa sitä, että avoimuudesta voidaan tehdä markkinointivaltti niin kauan kuin siitä tulee normaalitila.
Mokakammo
Toinen pelon aihe on mokaaminen. Mitä, jos munaan itseni ja siitä kiertää blogikirjoituksia ja YouTube-videoita maailman tappiin asti? Suomalainen sananlasku on hyvä vastaus tähän:
Tekevälle sattuu.
Suurin osa yrityksistä ei erotu mitenkään katukivetyksestä tai seinärappauksesta. Eipä kukaan kuule mokista, jos ei kyllä yrityksestäkään.
Elämä, yrittäminen ja markkinointi on riskinottoa
Mielipiteiden ilmaiseminen ja mokaaminen olisivat hirveitä asioita, jos ne olisivat ihmissukukunnalle luonnottomia piirteitä. Me kuitenkin teemme useita mokia elämässämme ja tehokkaimmat meistä mokaavat monta kertaa päivässä.
Viimeisimmät kommentit