Mennyt maailma kamppailee olemassaolostaan viimeisissä kuolinkouristuksissaan. Sanomalehtiväki yrittää vakuuttaa, että mainoseuroja kannattaa syytää printtimainontaan.
– Mainonta sosiaalisessa mediassa on houkuttelevaa siksi, että ihmiset kyllä viettävät paljon aikaa somessa. Mutta mainoskanavana se ei vielä Suomessa toimi.
(Sanomalehtien Liiton kuluttaja- ja mediamarkkinoinnin johtaja Sirpa Kirjonen. Markkinnointi & Mainonta)
Mainostamisesta sosiaalisessa mediassa tarvitaan näyttöjä onnistumisista. Sanomalehtiväkikin voisi lyödä tuloksia pöytään. Mainostajan kannalta oleellista on, että mittaa, mikä todella toimii ja mikä ei. Kaikkea kannattaa kokeilla, mutta tyhmä syytää rahaa mainontaan, jonka tuloksista ei ole mitään näyttöä. Toisen tuloksia ei voi pitää ominaan. Joskus täytyy tehdä omat virheensä.
Kirjonen syyttää yrittäjiä siitä, että somemainontaa tehdään vain siksi, kun muutkin tekevät. Eikö se ole ajatuksena hiukan outo? Outoa siinä on se, että kaikkea mainontaa tehdään jossain määrin samasta syystä. Kun kilpailija laittaa etusivumainoksen paikallislehteen, yrittäjä miettii, mistä saisimme rahat samaan temppuun. Siitä ei ole mitään käryä, tuottiko reklaami naapurille muuta kuin kuluja.
Toinen huono syy tehdä mitään on ”kun aina on tehty”. Siinä motiivina on pelko. Turvallisuuden tunne, joka valinnasta syntyy, on yleensä täysin valheellinen. Tuloksia ei ole ennenkään tullut, mutta sitä ei tiedä kukaan, kun ei olla mitattu.
Kumpi on parempi digi- vai printtimainos?
Miten olisi visionäärinen ajatusleikki? Voisiko käydä niin, että kaikki siirtyy pikku hiljaa nettiin ja verkkokauppoihin? Verkosta voi tilata jo päivittäistavaroita, vaikka maitokauppa lienee viimeinen kivijalkakauppa siinä vaiheessa, kun muut ovat jo netissä. Onko netissä myytävää tuotetta järkevää mainostaa painetussa muodossa? Mitä jos painetut tuotteetkin digitalisoituvat? Pitääkö kauppiaan palata 70-luvulle ja jakaa värillisiä monisteita postiluukuista, jotta pikkupojat saavat taas hyvää paperilennokkimatskua?
