50-luvulla järjestettiin elokuvateattereissa elokuvamatineoita, joissa näytettiin kotirouville 10 – 15 minuutin mainoselokuvia. Tuntuu hullulta, että joku katsoisi mainoksia ihan vapaaehtoisesti. 50-luvulla tämän kai saattoi selittää uutuudenviehätyksellä, mutta miten ihmeessä se voisi toimia 2010-luvulla.
MTV3-kanavilla pyörivä Löytäjät-ohjelma kulkee elokuvamatineoiden jalanjäljissä. Löytäjät on pelkkä mainos, joka on tehty niin taitavasti, ettei katsoja ymmärrä edes katsovansa kahdenkymmenen minuutin mainosta. En ota kantaa, onko tämä hyvää TV-viihdettä, mutta sen verran koukuttava sarja on, että katsoin samalta istumalta kaksi jaksoa peräkkäin. Katsojalle ei myöskään jää epäselväksi se, että ohjelma on Tori.fi-palvelun mainos – vai jääkö?
MTV3 ja Tori.fi ovat löytäneet sisältömarkkinoinnin ytimen.
Aiemmin määrittelin sisältömarkkinoinnin näin:
Sisältömarkkinoinnin idea on tuntea asiakas niin hyvin, että hän 1) näkee vaivaa päästäkseen markkinointisi ulottuville, 2) eikä edes tunnista sitä markkinoinniksi.
Löytäjät muuttaa tätä määritelmääni:
Sisältömarkkinoinnin idea on saada asiakas katsomaan 20-minuuttista mainostasi, eikä edes tunnista sitä mainokseksi.
Sisältömarkkinoinnissa on varottu, ettei asiakkaalle lisäarvoa tuottava sisältö olisi liian tuote- tai palvelukeskeistä. Ongelmana on pidetty myös sitä, jos sisältö on ollut liikaa brändättyä. Nämä eivät selvästikään ole ollut Löytäjät-ohjelman suunnittelijoille ongelmia. Päin vastoin koko ohjelma on kasattu kaupallisen palvelun varaan. Katsojaluvut kertovat, onko se katsojille ongelma. Todennäköisesti ei, sillä sarja on pyörinyt jo viime marraskuusta lähtien.
Takapenkin terroristit eivät pitäneet ongelmana brändättyä musiikkia, jota piti kaijuttaa autostereoista muutama kesä sitten. ABC-ketju oli keksinyt työntää lapsiasikkaiden mukaan mainosnauhoitteen CD-muodossa. Apsi-apinan lauluja veivattiin moneen kertaa, eikä mainosten pakkosyöttö tuntunut haittaavan tenavia ollenkaan.
Sisältömarkkinointi on parhaimmillaan hyvää viihdettä. Tottakai hyödyllisellä sisällölläkin on edelleen paikkansa. Viihteellistymisen myötä pelkkä asia tuntuu kiinnostavan vain meitä YLE Puheen suurkuluttajia.
