Kirjoitustaidon taso on laskenut romahdusmaisesti. Kirjoittaminen on välttämätön kyky, jotta voimme viestiä täysipainoisesti. Kirjoittamaan voi oppia vain kirjoittamalla. Lisäksi kannattaa selailla hyviä oppaita.
HS.fi julkaisi 13.4.2011 artikkelin, jossa kerrotaan, että osa pojista ei opi koulussa kirjoittamaan. Tiede-lehdessä* hämmästeltiin joulukuussa 2010 ylioppilaskokelaiden huonoa äidinkielentaitoa. Taso on laskenut vuodesta 1995 asti. Sensorit kuvaavat tilannetta romahdukseksi.
Ehkä ongelmat vaivaavat varsinaisesti nuorempaa polvea, mutta kirjoitustaidon kehittäminen ei ole kenellekään pahitteeksi.
Kirjoittamaan oppii vain kirjoittamalla, mutta erilaisista kursseista ja opaskirjoista on varmasti paljon hyötyä. Kirjoittamiseen liittyvää aineistoa on netti pullollaan. Ehdottoman suositeltava on Anja Alasillan Facebook-kirjoituskoulu. Anja on vuoden aikana julkaissut 199 lyhyttä ja ytimekästä opetustuokiota. Niitä kannattaa selata alusta alkaen.
Itselleni ensimmäinen innostava kirjoitusopas kuolettavan tylsien koulukirjojen jälkeen oli Lauri Kotilaisen Hyvä lehtijuttu (1989. Minnapress). Vaikka kirja on vanha, se toimii edelleen. Kieli elää, mutta perusasiat eivät muutu.
Lähitulevaisuudessa on lupa odottaa kahta uuttaa ”kirjoittajan käsikirjaa”. Anja lupasi kerätä Facebook-kirjoituskoulunsa kansien väliin – tämähän on sisältömarkkinointia parhaimmillaan.
Toinen uutuus on Katleena Kortesuon ja Liisa-Maria Patjaksen Pilkunpaikka. Se tarjoaa kielioppia niille, jotka inhovat kielioppia. Kirja ilmestyy syyskussa 2011.
Opiskeleminen on mukavaa, jos motivaatio on kohdallaan. Äidinkielen kirjoittaminen ja opiskelu on todella hyödyllistä (ja hauskaa), joten siihen luulisi löytyvän kaikilta motivaatiota.
Mistä sinä löydät motivaatiosi kirjoittamiseen ja kirjoitustaidon kehittämiseen?
* Julkaistu 1.4.2011 netissä otsikolle Arkisuomeen yrittää artikkeli.
2 vastausta aiheeseen “Kirjoitus tekee mestarin”
pelkäätkö kuolemaa
Kiitos hyvästä kysymyksestä Lasse!
En ihan ymmärrä aiheyhteyttä, mutta voin silti vastata 🙂
En pelkää kuolemaa, mutta jonkin verran pelkään kipua, eli sitä, että ensin sattuu ja sitten kuolee.