Rehellistä kauppiasta ei ole olemassa, eikä kukaan enää usko mainoksiin. Markkinoinnin ei kuitenkaan pitäisi olla silmänkääntötemppu, jolla asiakkaan huomio kiinnitetään pois pääasiasta – tai suurista epäkohdista. Mistä löytyisi rohto epärehellisyyteen ja millainen hevoskuuri siihen tepsii?
HS.fi julkaisi kesäkuussa STT:n uutisen geenitestien nettimarkkinoinnossa olevista ongelmista. Geenitestien tarkoitus on kertoa riskistä sairastua lähinnä periytyviin tauteihin.
Nettifirman mainos ei yleensä kerro, miten tarkka ennuste on. Ne esittelevät lähinnä näytteenoton helppoutta ja hinnan kohtuullisuutta. Yksityiskohtaisempaa tietoa heruu vasta testituloksen yhteydessä.
– Helena Kääriäinen, tutkimusprofessori.
No, mikä mainos kertoo yksityiskohtaisempia tuloksia. Ei kai se ole yleensä tapana.
Tämäpä tarjoaakin yrittäjälle mahdollisuuden vetää pitemmän korren kuin kilpailijansa. Lääkkeeksi kelpaa, mikä tahansa keino, joka palauttaa luottamuksen ainakin sinun palveluihisi.
Kolme lääkettä suojautua perinnölliseltä sairaudelta
Mainostajien perinnöllinen sairaus on totuuden vääristely, eli asioiden esittäminen kauniinpina kuin ne todellisuudessa ovat. Tämä luonteenpiirre on koodattu meidän kaikkien DNA:han – ei pelkästään mainossuunnittelijoiden. Tähän sairauteen on olemassa kolme lääkettä, joiden teho voidaan luvata vain nauttimalla ne samaan aikaan:
- Ole vilpitön,
- puhu avoimesti ja
- tuo esille palvelun tai tuotteen hyötyjen lisäksi haitalliset sivuvaikutukset.
Nämä takaavat sen, ettei luottamuspula iske liian sliipatun ulkokuoren vuoksi. Täydellinen ei ole uskottava. Teemu Kinnusen sanoin:
4 vastausta aiheeseen “3 lääkettä luottamuspulaan”
Hyvä artikkeli Janne,
Nimenomaan myös objektiivisten arvioiden julkaisut tuotteesta (esim. käyttäjien testimoniaaleissa) lisää roimasti uskottavuutta ja lopulta myyntiä.
Ehkä tuo virheiden kaivaminen esille ei ole ihan paras idea, mutta jotain inhimillisyyttä yritysten ulkokuoreen pitäisi saada.
Asiakkaat asioivat mielellään ”kavereidensa” kanssa, vaikka kilpailijan tuote olisikin ehkä parempi tai halvempi. Ihmissuhteet ja asiakassuhteet ratkaisevat.
Asiakassuhteen rakentamisessa auttaa hyvin pitkälle se, että ei valehdella tai kaunistella asioita vaan keskitytään ajamaan asiakkaan etuja.
Just random thoughts…
Kavereiden suosittelut ovat yleensä kaikkein tehokkaimpia. Jopa asiantuntijasuositukset ovat usein merkityksettömämpiä. Mitkään suositukset eivät ole turhia.
Kuten toteat, oleellista on saada asiakas uskomaan, että ajattelet hänen parastaan (jos ajattelet). Minulle on käynyt muutaman kerran niin, että olen joutunut hylkäämään ”hyvän” bisneksen siksi, että olen tiennyt asiakkaan kannalta parempia vaihtoehtoja. Aina ei pidä myydä sitä, mitä asiakas haluaa ostaa, vaikka kaupan aikaan saaminen olisikin silloin helpompaa.
Geenitesti.fi:n puolesta pari kommenttia blogitekstiisi. Valitettavasti Prof. Kääriäinen ei pitäytynyt tässä(kään) lausunnossa totuudessa:
1) Palvelussamme kerrotaan todella huolellisesti kuinka tarkka ennuste on.
2) Näytteenoton helppous ja kohtuullinen hinta ovat kiistatta tärkeitä asioita asiakkaalle.
3) Palvelun koko idea on tulokseen pohjautuva yksityiskohtainen tieto. Miten tämän voisi antaa ennen testin tekemistä?
Perusongelma on se, miten helppoa on uskoa sinisilmäisesti ”asiantuntijaa” eikä palveluntarjoajaa. Miksi markkinointiviestintä on heti lähtökohtaisesti virheellistä ja ”sliipattua”? Kuka valvoisi asiantuntijavallan vastuullista käyttöä? Prof. Kääriäisen lausunnot palveluame koskien ovat tässä ja muissakin yhteydessä pääosin virheellisiä, mutta palvelun tarjoajan on niitä vaikea lähteä korjaamaan niin laajassa mittakaavassa kuin niitä on esitetty.
Tero, kiitos kommentistasi ja selvennyksestä!
Jokaisella meillä on omat vaikuttimemme. Osa niistä on salaisia, osa julkisia. Siinä mielessä median pitäisi olla kriittinen lähteitä käyttäessään. Suomessa on muutamia tahoja, joihin luotetaan pitkien perinteiden takia, mm. joitain viranomaisia, etujärjestöjä ja julkkiksia. Sen lisäksi eri julkaisijoilla on vielä omat tavoitteensa.
Sosiaalinen media ja sisältömarkkinointi onneksi tuo tilanteeseen hieman lohtua. Organisaatio (tai miksei yksityinen henkilökin) voi omalla sisällöntuotannollaan ja osallistumisellaan korjata valtamedian ja viranomaisten vääristeleviä lausuntoja. Tavoitteena on tietysti tehdä itsestä se guru, jolta kymppiuutisissa kysytään mielipidettä 🙂
Valtamedia muualla maailmassa käyttää tietolähteenään blogeja ja muuta sosiaalista mediaa. Ehkä pääsemme Suomessakin siihen tilanteeseen, kun toimittajat saavat nieltyä ylpeytensä.