janne_ansaharju_heittaa_pal

Henkilöbrändiin voi löytää ulottuvuuksia harrastuksista ja mielenkiinnonkohteista. (Kuva: Juulia Ruotsalainen)

Suuri osa erityisesti pienyrittäjistä pitää itseään erityisenä ja kilpailijoista erottavana tekijänä. Miksi yritykset sitten muistuttavat niin paljon toisiaan, kun kahta samanlaista yrittäjää ei ole olemassa?
Oletko miettinyt, millaista brändiä olet rakentamassa? Jos et, olisiko syytä pysähtyä pohtimaan. Voisit erottua brändilläsi kilpailijoista.

Tapasin viime torstaina Retoriikan kesäkoulussa vihaisen talouspäällikön. Niin, eivätkö kaikki talouspäälliköt ole vihaisia tai ainakin ankaria. Tämän yksilön täytyy olla erityisen vihainen, kun hän mainitsee sen käyntikortissaan.

Juha-Matti Sivulan Vihainen talouspäällikkö Oy on kantaaottava tilitoimisto. Juha-Matti vaikutti enemmänkin leppoisalta ja muvalta tyypiltä, mutta brändäyksessä hän on onnitustunut. Perinteisesti tilitoimistot eivät ole minkään hajuisia tai tuntuisia – korkeintaa paperin makuisia.

Kirjoitin Turkulaisen Turun Yrittäjien liitteeseen Persoonaa peliin, yrittäjät! -kolumnin, jossa halusin potkia yrittäjiä tuomaan esille persoonallisuuttaan. Tapaan jatkuvasti yrittäjiä, joita voi rehellisesti sanoa mielenkiintoisiksi, jopa valloittaviksi. Pari viikkoa sitten näin kävi Eurooppalaisen yrittäjyyden päivässä  ja viimeksi Retoriikan kesäkoulussa. Samaa voi sanoa kaikista asiakkaistanikin. Kuitenkaan persoonallisuus ei yleensä tule mitenkään esiin yritysten markkinoinnissa ja mainonnassa.

Brändäyksessä ei tietenkään tarvitse käyttää yrittäjän ominaisinta luonteenpiirettä. Piirteen voi löytää tekemisestä, tavasta toimia.

Käytän Juha-Mattia edelleen esimerkkinä (ilman lupaa): Vihainen talouspäällikkö on enemmänkin leppoisa, mutta – oman tulkintani mukaan – hänen ideansa onkin kantaaottavuudessa. Kun ihminen on jotain mieltä, erityisesti erimieltä ja vielä sanoo sen ääneen, hänet koetaan helposti vihaisena tai ainakin vaikeana tyyppinä. Talouspäällikkö on siis vihainen, kun hän sanoo asiat niin kuin ajattelee.

Samalla periaatteella parturi voisi rakentaa brändiään. Hän voisi olla äiti, kaveri tai rakastajatar. Jos sinussa ei ole piiruakaan äidillisyyttä, älä rakenna sen varaan. Toisaalta, jos et ole yhtään flirtti, tuskin sinusta tulisi hyvä ”rakastajatar”. Luontevimmin parturi on tietysti terapeutti. Mitä jos kysyisit asiakkaalta, mitä kuuluu ja näkisit hieman vaivaa, että hän uskaltaisi jopa avautua? Kuuntelijoita meillä kenelläkään tuskin on liikaa.

Itse, kun vielä keksisin, miten pääsisin eroon insinöörimäisyydestäni. Enhän edes ole insinööri. Vai pitäisikö saman tien opiskella insinööriksi?