Onko luovuudessa jotain maagista?
Visuaalinen suunnittelu ja mainoslauseiden muotoilu on helppo havaita luovaksi työksi – työksi, jossa parhaiten pärjäävät luovat nerot. Sisällöntuottaja – henkilö, joka takapuoli ruvella näpyttelee artikkeleita, blogitekstejä, kausijulkaisuja ja konseptisuunnitelmia – ei ole luova. Hänen työnsä on pelkkää perspiraatiota.
Katsoin TED.comista Kirjailija Elizabeth Gilbertin esityksen luovuuden hoitamisesta. Hänen kirjansa ”Eat, Pray, Love” – jota en ole lukenut – nousi bestselleriksi; siitä tehtiin jopa elokuva. Suosio häkellytti Gilbertin. Puheessaan hän pohtii, mistä luovuus ja nerous kumpuavat? Mistä valuu teokselle erityinen voitelu, joka nostaa sen omiin korkeuksiinsa. Selitykseksi nosteelle Gilbert tarjoaa Yliluonnollista. Perusteluina tälle ihmisen ulkopuolella vaikuttavan voiman olemassaololle hän esittelee taiteilijoiden kokemuksia luomisprosesseista.
Sisällöntuottajaa ei yleisesti ottaen voi pitää taiteilijana – ellei status muodostu muulta elämän alalta. Voisiko sisällöntuottaja kuitenkin saada jostain keijumehua, joka antaisi maagisia voimia tai kutsuisi toimistohengen apuun? Minä Jumalaan uskovana ihmisenä en halua antaa ymmärtää, että kehotan ketään manaamaan paikallisdemoneita – esimerkiksi saunatonttua – esiin. Jonkinlainen Flow ja serendipiteetti olisi hyvä silti saada aikaiseksi arkisen aherruksen keskellä.
Minulle arjen keskelle ryhtiä tuovat erilaiset aikataulut ja suunnitelmat. Ne pitävät kurssissa ”pahoina päivinä”. Näillä, usein selluloosalle maistuvilla, projektinhallintavälineillä ei ole mitään tekemistä luovuuden, saati jumalallisen kosketuksen, kanssa. Luovuutta täytyy siis hoitaa muilla konsteilla.
Hoida luovuuttasi
Luovuus vaatii rakkautta ja rajoja, kuten lasten kasvatuskin. Ja lapsista puheenollen, näyttäisi siltä, että luovuus on syntymälahja. Lasten myötäsyntyisestä luovuudesta vanhemmat saavat nauttia, vaikka luovuus nousee aika ajoin sellaiselle levelille, joka saa isän ja äidin suorastaan raivon partaalle. Luovuudelle täytyy antaa siimaa, mutta peukalo on syytä pitää jarrulla.
Talouselämä listasi tammikuussa (18.1.2010) keinot, joilla luovuuden voi tappaa. Tekstin tyylilaji taitaa olla sarkasmi. Minä, kun en pidä sarkasmia kovin positiivisena vaikutuskeinona, päätin kääntää keinot positiivisiksi. Ideani ei ole neronleimaus (eikä toimistotontun henkeytys), vaan kirjoitan ohjeet ylös niin kuin lukijoiden on todennäköisesti toivottu ne mielessään kääntävän. Yritin tehdä ohjeista myös itselleni, yrittäjälle sopivia.
- Haasta itsesi, mutta älä vaadi mahdottomia.
- Luota sisäiseen motivaatioosi tai ammattiylpeyteesi.
- Varaa tarvittavat resurssit tehtävän suorittamiseen.
- Palkitse itsesi hyvin suoritetusta työstä, joskus jopa pelkästä raatamisesta. Muista, ettei loma ole palkinto, vaan välttämättömyys.
- Mittaa tuloksia tarvittaessa ja valitse oikeat mittarit.
- Verkostoidu ja kerää tarpeen mukaan tiimejä muista yrittäjistä.
- Älä pakota itseäsi ja muita työskentelemään sellaisessa tiimissä, joka ei tunnu toimivan. Asiakassuhteissakin tätä kannattaa harkita.
- Ole suunnitelmallinen ja johdonmukainen. Tarkastele tavoitteita ja niiden toteutumista säännöllisesti, muttei liian lyhytnäköisesti.
- Anna alaistesi etsiä itse ratkaisuja, sillä he ovat oman työnsä parhaita asiantuntijoita.
- Älä aseta liian tiukkoja aikarajoja, jos se ei ole välttämätöntä. Yritä päästä eroon kvartaaliajattelusta – toivottavasti sijoittajatkin pääsevät – vaan tee kestävää, pitkän aikavälin tulosta.
Kuten Elizabeth Gilbertkin opettaa, hoida hommasi niin hyvin kuin taidat. Jos jotain yliluonnollista tapahtuu, anna sen tapahtua. Älä silti vaadi itseltäsi maagisia suorituksia, vaan jätä henkimaailmahommat niille, joille ne kuuluvat.
P.S. TED.com on mielenkiintoinen sivusto – suosittelen. Osa esityksistä on tekstitetty suomeksi. Kääntäminen tapahtuu vapaaehtoisvoimin. Joten kaikki kielenkääntäjät tutustukaa ihmeessä TED Open Translate projektiin. Kiitokset Elizabeth Gilbertin esityksen tekstittämisestä Markus Kalelalle.
Luovuuden keijumehu on varsin pätevä termi kuvaamaan tuota yleistä harhaluuloa, että luovuus vain syntyy jostain luovan ihmisen pään sisästä tai jonkin mystisen keijumehun avulla.
Itse olen ainakin huomannut, että mitä enemmän on tekemistä ja kun deadlinet pukkaavat päälle, saan aikaan paljon enemmän ja tällöin myös luovia ja hyviä ideoita syntyy paljon enemmän.
Tietenkään liian tiukkaa työtahtia ei voi aina pitää, koska silloin menee pää jumiin, mutta harvoin ne luovimmat jutut syntyvät ilman kovaa työtä. Mozart sävelsi musiikkia liukuhihnalta ja ilman valtavaa määrää sävellyksiä tuskin koskaan olisi syntynyt suuria mestariteoksia.
Samoin Applen tuotekehitys toimii sillä periaatteella, että jokaisesta yksityiskohdasta tuotetaan systemaattisesti valtava määrä variaatioita ja sitten valitaan paras vaihtoehto toteutettavaksi. Työ on siis rtajua ja yksitoikkoista puurtamista varmasti suuren osan ajasta, mutta kyseessä on silti yksi innovatiivisimmista korkean teknologian yrityksistä.
Luovuuden tai keijumehun puuttumisella on toki helppo poistaa vastuu itseltä sanomalla ”en vain ole luova henkilö” vaikka oikeasti järjestelmällistä työtä tekemällä saisi varmasti aikaan vaikka mitä luovaa.
Kiitos Juha hyvästä ja varmasti monelle kannustavasta kommentista!
Erityisen hyvä pointti on tuo, ettei luovuus kuki olemalla jouten. Oma kokemuksenikin mukaan tekemällä paljon saa aikaan myös paljon – hyviä ideoitakin.
Ahkera saa aikaiseksi myös paljon huonoja ideoita, mutta saadakseen luovuuden kukkimaan sitä ei saa pelätä. Eihän kaikkia huonoja ideiota kannata muille edes kertoa.
Muusikko Jukka Leppilampi totesi viime keväänä eräässä haastattelussa, että luovuus on siinä, ettei pelkää epäonnistumisia – uskaltaa heittäytyä.